Punisher-haikkilaiset taisivat lähteä matkaan jo hieman seitsemän jälkeen kun taas meillä polder-haikkilaisilla (lopulta vain minä ja Laura, kun Suvi ja Amanda jäivät kipeinä savuun lepäämään) oli lähtö vasta hieman ennen yhdeksää.
Perinteisen kartta-kompassi-suunnistuksen sijaan haikin reittiohjeet oli annettu erilaisin keinoin. Aloitimme risteyksistä ja silloista ym. piirretyin ohjein (tästä sevisimme hyvin kiitos Lauran). Niiden jälkeen ohjeet olivat valokuvina (ohitimme vain yhden risteyksen). Valokuvien jälkeen saimme sovitella piirrosta kartan päälle (tosin meille joku oli jo piirtnyt reittiviivan karttaan) ja haikkimies riensi luoksemme heti ensimmäisen sadan metrin harha-askeleen jälkeen neuvomaan helpomman reitin (emme siis pyytäneet apua tai neuvoja missään kohtaa. Kyseinen haikkimies vain riensi paikalle, kun astuimme hiemankin harhaan). Loppu haikista sujui värikoodeja seuraten ja selvisimme kunnialla loppuun asti, vaikka Laura saikin mukavat rakot jalkoihinsa ja taisi meitä molempia hieman väsyttää, kun savuun saavuttiin.
Ilta sujuikin sitten muita haikkilaisia odotellessa. BTW keli oli kuin morsian. Pisaraakaan vettä ei satanut ja aurinko lämmitti mukavasti.
-Pahvi alias Marika R
Aamulla herätys oli aikaisin, sillä edessä oli kauan odotettu haikkipäivä. Söimme aamupalan, pakkasimme päivärepun täyteen eväitä ja juotavaa ja lähdimme matkaan. Bussit kuljettivat meidät lähtöpaikoille, joista lähdimme kävelemään.
Itse olin cityhaikilla, joka oli 8km pitkä, mutta silti pystyimme eksymään useasti. Cityhaikki oli Utrechtin kauungissa, ihan kaunis paikka sekin. Kuljimme hieman omia reittejämme ja ostimme Hollannin kuuluisia ranskalaisia. Iltapäivällä palasimme leiriin, söimme päivällisen ja oleskeltiin.
-Anna-Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti